torstai 25. syyskuuta 2014

Matkamuistoja ja muita tuliaisia




En sitten tänä(kään) kesänä ehtinyt juuri blogia päivittämään, vaikka niin luulin. Tiedä sitten johtuiko kiireistä vai emännän laiskuudesta. Kesä meni taas kerran nopeasti ja kun emme ihan asumalla ole Sivulassa mökkeileet, niin aina tuntuu että mitään isompaa ei ehdi saada aikaiseksi.
Matkojakin on kesällä tullut tehtyä ja niistä tartuu usein mukaan jotain Sivulaan viemisiksi. Yllä oleva kuva ei suinkaan ole Sivulasta vaan Ainolasta, jossa kesällä vierailimme. Tänä kesänä on tullut katsottua kaikkia pihoja ja puutarhoja vähän sillä silmällä, että mitähän sieltä voisi "lainata" meidän pihallemme. Tällaisesta hieman villiintyneestä ja salaperäisenoloisesta puutarhasta pidän kovasti. Puutarhassa pitäsi olla erilaisia oleskelupaikkoja ihan kuin huoneita tai soppeja, johin pääsee polkuja seuraamalla. Tässä kukkapenkki jäi kivasti kolmionmuotoisena polkujen väliin - voisi toimia meilläkin.


Ja tällaiselta voisivat näyttää takapihan portaat kallion vieressä... No nyt Mies on kuitenkin portaat rakentanut - ei kivestä, mutta kuitenkin ja Äiti on tehnyt suuren työn kallioistutusten kanssa eli näin villiintyneeltä siellä ei tule näyttämään, mutta tarkoitus olisi siellä istuttaa portaiden viereen tuijia, jotka ajan kanssa ehkä tuovat tuollaista hämyisää suojaa portaisiin.


Tällaisen todellisen vintageaarteen eli Veekoo-kaffepurkin saimme tuliaisiksi tänne maalle vierailtamme "Helsingin herroilta". Kaunis kiitos vielä vierailustanne! Kyseistä kahvia on mainostettu aikoinaan tähän tapaan: "Tilkkanen vähittäistavarakauppiaiden kahvia keventää mieltänne silloinkin kun olette allapäin. Ja iloiset ajatukset tekevät kauniimmaksi. Kohtuullisesti nautittuna onkin Veekoo-kahvi mitä terveellisin nautintoaine. Se poistaa väsyneisyyden, luo vilkkautta, iloisuutta ja hyväntuulisuutta."
Juu tätä minulle ja paljon, kiitos!...Ai niin, eikun kohtuudella tietysti.

  
 Tällaisen hauskan vellikellon toi taas Isä tuliaisiksi ja se löysi oitis paikkansa tuosta kuistin kulmalta. Sillä onkin hyvä kutsua koko pihanväki ja miksei muutkin, jos ei nyt vellille, niin ainakin sille kaunistavalle ja terveelliselle kaffelle.

 
 
 
 
Niin ja sitten kävimme koko perhe risteilyllä Tukholmassa ja minulla tietysti odotukset korkealla. Kuvittelin, että pääsisin tutustumaan Tukholman sisustusliikkeisiin tai ainakin johonkin tavarataloon katselemaan jotain kauniita sisustusesineitä. Kuvittelin jotenkin, että meillä olisi ruhtinaallisesti aikaa ja ja että Tukholma olisi pullollaan toinen toistaan ihanampia sisustusliikkeitä ja niitä tulisi vastaan joka kulmassa...Mutta eihän siinä tietysti niin käynyt. Sillä aikaa kun tytöt viihtyivät vanhan kaupungin scifikirjakaupassa ehdin häthätään käväistä Indiskassa (joka löytyy ihan täältä kotikaupungistammekin) ja jossain lahjatavaraputiikissa, jossa myytiin lähinnä kynttilöitä, saippuoita etc. No, sieltä sitten ostin pussillisen ihanan eleganttia tuoksua suoraan Pariisita. Bonjour! Siis melkein kuin tuliainen Pariisista! Voin melkein tuoksukuvitella, että mummonmökkimme (ranskalaisittain huulet töttöröllä lausuttuna mymmönmökkimme´) onkin ranskalainen maalaistalo jossain Provencessa, jossa naapurit morjestavat iloisesti mutta kohteliaasti Bonjour Madam!... No ei sentään - Hyvää päivää! Joikohan Emäntä sittenkin liikaa sitä Veekoo kahvia?
 
 
Meille tuli siis yllätys yllätys kiire, ja kun laivalle lähtöön oli enää puolisen tuntia aikaa, halusi muu perhe "käväistä" vielä Nordiska Museetissa, joka on siis aivan tolkuttoman iso museo monessa kerroksessa. Museo olisi kiinnostanut minuakin kyllä kovasti, olihan näyttelyn nimi Hem och bostad ja siellä olisi ollut "mööpeliparaatikin", mutta aikaa olisi pitänyt olla enemmän kuin parikymmentä minuuttia. Kun muut sitten hölkkäsivät museon pitkillä käytävillä kerroksesta toiseen, minä suunnistin sillä aikaa museon myymälään ja kuinka ollakaan sain kuin sainkin katsella muutaman minuutin kauniita esineitä ja ostinpa sieltä toisenkin tuliaisen.
 
Ja tämä rikkalapiohan on erittäin soma ja tarpeellinen kapistus keittiössä. Myöhemmin löysin suomalaisilta maalaismarkkinoilta myös puuvartisen harjan tämän ruotsalaiskaunottaren kaveriksi. 
 
 
Ai että sentään, raaskiikohan näillä nyt yhtään mitään lakaista?